Kun rakas sodankäynnin strategistimme kuningas Kustaa II Aadolf kuoli Lüzteninssa marraskuussa vuonna 1632, niin vasta 14-vuotias tyttö Kristiina nousi valtaan. Pääsin drotsiksi väitettyäni vuonna 1641 Kristiinalle, että Kustaa II Aadolf oli viimeisinä elinhetkinään luvannut viran minulle. Sain viran Svean hovioikeuden presidenttinä.
Minulla meni kuitenkin sukset vähän ristiin Kristiinan kanssa, ja nyt vuonna 1648 olen jälleen Suomen kenraalikuvernööri. Aion edistää merkantilismia, sekä parantaa porvareiden välistä kilpailua talonpoikien kaupunkeihin tuomista tuotteista. Kuulemma tämä aate vaikuttaa vieläkin lähes neljäsataa vuotta myöhemmin nyky-Suomessa. Ensiksi kierrän koko Suomen katsomassa alueiden edistystä, tähän voi parhaimmillaan hurahtaa pari vuotta. 2000-luvulla tähän ei menisi läheskään näin kauaa, vaikka kauniissa suomenmaassa ihmisiä ja kaupunkeja onkin enemmän.
Ei Suomesta ole mihinkään... eivät he ole tarpeeksi kurinalaisia, tai sitten eivät vain ymmärrä mikä on heidän parhaaksi. Tämä piirre on suomalaisuudessa ja vannon, että se ei katoa ainakaan neljäänsataan vuoteen. Kahdeksassa vuodessa he eivät saaneet lähes mitään aikaan, se harmittaa, ja palasin takaisin Ruotsiin. Nyt olen ollut kolme vuotta Ruotsissa ja eletään heinäkuuta 1654, olen vieläkin muodollisesti Suomen kenraalikuvernööri, vaikkakin uskon, ja toivon heidän pärjäävän antamillani opeilla läänityksestä, sekä oikeushallinnosta. Nämä opit ovat näemmä menneet perille suomalaisen oikeusjärjestelmän kukoistaessa Suomessa 2000-luvulla. Minun perustamia kaupunkeja on vielä pystyssä vuonna 2016, esimerkiksi Lappeenranta ja Kuopio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti