Palasin opintomatkoiltani rakkaaseen kotimaahani Ruotsiin isäni toiveesta vuonna 1626. Löysin paikkani kuninkaan alaisuudesta sotajoukoissa, joissa pääsin sotatantereelle Puolan sotaan. Sodan jälkeen jo vuonna 1628 minut ylennettiin ratsuväkirykmentin everstiksi, ja heti seuraavan vuonna olin jo rykmentin komentaja. Samoihin aikoihin löysin elämäni naisen ja vaimoni Kristina Katarina Stenbockin, Jatkoin sotilasuraani aina vuoteen 1631 asti, jolloin sairastamani raju kuumetauti sai minut siirtymään kokonaan politiikan ihmeelliseen maailmaan.
Poliittinen urani alkoi valtaneuvoksen jäsenenä 1630-1637, ja samanaikaisesti 1633 Ruotsin valtakunnankanslerin Axel Oxenstiernan alaisuudessa. Tämä antoi hyvän pohjan poliitttisen urani alulle. Sain työskennellä Stuhmsdorfin välirauhanneuvottelujen parissa, mutta Ruotsi jäi huonoon asemaan näissä neuvotteluissa ja sain paljon lokaa niskaani. Toimin tässä tehtävässäni aina vuoteen 1637 asti jolloin minut valittiin Suomen kenraalikuvernööriksi.
Kenraalikuvernöörin virka oli minulle täysin uusi kokemus, koska minulla ei ollut mistään vastaavasta kokemusta. Muutin Turun linnaan 1637, osaamatta yhtään suomea. Turun linnaa oli pakko korjauttaa ja luoda mukavammaksi, sillä siellä tulisin asumaan virka-aikani.Kuulemma samalla tavalla nykyinen Suomen hallitsija korjautti omaa linnaansa. Toimin lopulta kolme kautta kenraalikuvernöörinä, jonka aikana kiersin maata luomassa uudistuksia. Näiden kiertuitteni aikani opin että Suomessa on maana potentiaalia, mutta kansa vain sattui olemaan turhan sivistymätöntä ja uppiniskaista. Tämä piirre on ollut suomalaisten ominaisinta omaa aina Suomen itsenäisyyden aikana. Näin kuitenkin mahdollisuuksia useisiin parannuksiin ja uudistuksiin joita pistin toimeen Suomessa. Esimerkiksi pienensin läänejä ja seurakuntia, loin Suomeen postilaitoksen, kehitin koulutusta ja kaupunkien sisäistä hallintoa, sekä tulihan siinä muutama kaupunkikin perustettua. Taisivat olla Hämeenlinna ja Savonlinna nimeltään. Lopulta jätin tehtävät 1640, kun paloni takaisin Ruotsin sisäiseen politiikkaan kasvoi liian suureksi.
Uudistukseni ovat kuulemani mukaan luoneet hyvän pohjan suomalaiselle koulutukselle, joka on maailman huippuluokka 2010-luvulla. Myös luomani postilaitos toimii edelleen, vaikkakin välillä aiheuttaa keskustelua ja kränää. Kaupunkien sisäinen hallinto on saanut vahvan hallinta aseman sekä valtaa. Unohtamatta luomiani kaupunkeja, jotka loistavat nykypäivänäkin kulttuurin kehtoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti